Kevätsää lämmittää!

Ai kun ihanaa, kun aurinko vihdoinkin jaksaa paistaa ja lumien sulaminen on hyvässä vauhdissa. Pienenä miinuksena kylmät yöt kylläkin, mutta eiköhän ne kohta nekin lopu ja kevät pääse oikein kunnolla vauhtiin. Se nouseeko vai laskeeko pakkanen aamuisin onkin hieman kaksipiippuinen juttu ja kiinnostuneille tässä hieman faktatietoa asiasta:

Tämän kevään viimeinen kurssi on alkanut ja onneksi opettajamme tunsi sympatiaa meitä koko lukuvuoden ahertaneita kohtaan ja tämän kertainen ryhmätehtävämme ei ollut ihan niin työläs ja massiivinen kuin mihin olemme tottuneet tässä tähän asti.

Sehän ei tietenkään tarkoita, että lepäisimme kesän aurinkoa otellen ja huolettomina kuin taivaan linnut - ehei - ainakin itselläni työt opiskelun puitteissa jatkuvat kesänkin läpi, sillä opinnäytetyön teko on hyvässä vauhdissa ja into vielä ainakin piukassa (saa nähdä syyskuussa, mikä on tilanne). Aika on mennyt kyllä vauhdilla ja ehkäpä pikkuhiljaa jo aika kuultaa muistot eli kaikesta on selvitty kunnialla ja paljon on tullut uutta oppia... eikä se nyt sittenkään niin kamalaa ole ollut. Päinvastoin antoisaa aikaahan tämä on ollut ja tulee vielä olemaan.

Opinnäytetyön kyllä aion silti heittää mielestäni edes pariksi viikoksi ja lähteä lepuuttamaan kuormittuneita aivosolujani Längelmänveden armaisille aalloille, kun talven aikana ostettu uusi vene saapuu talvisäilytyksestä kotikonnuille parin viikon päästä. Sitä hetkeä odottelen innolla!

Se pulppuaa purona puitten alla
se livertää leivona taivahalla.
Se sinkoaa silmiini säihkyvän säteen
se kasvattaa kukkasen kulkijan käteen.
Se laineena laulaa, se käkenä kukkuu,
se itkee ja nauraa, valvoo ja nukkuu.
Se utuisen unelman onnesta antaa
se lempeä lupaa, se kaihoa kantaa!
-Annikki Kujala-

Kevättä rinnassa Tessalla

Talenttia yli rajojen

Pääsiäinen alkaa olemaan takana ja "sunny stikkas koko pääsiäisen ögaan." Kelit oli komeat ja jokainen kynnelle kykenevä varmasti lataili akkuja omalla tavallaan. Allekirjoittanut oli pääsiäisen Tahkolla ja urheilun merkeissähän se meni.

Asiasta siirryttäessä päivän teemaan.

En ole itse aikaisemmin hirveästi muusikoiden talenttia miettinyt, mutta nyt jostain tuli huomattua (ehkä mahdollisesti Apulannan keikalta), että todellista talenttia taide-elämässä tarvitaan. Marginaalit menestyä ovat pienet ja jo ammatin/palkan saaminen muusikkona vaatii paljon.

Paljon on kiinni taiteilija-alalla varmasti Juhani Tammisen sanoin momenttumista. Kun miettii esimerkiksi Anssi Kelaa, niin huomaa, että aina hyvillä menneisyyden tekemisillä ei aina saavuta menestystä automaattisesti tulevaisuudessa. No Anssi Kela taisi osua kultasuoneen uudestaan viimeinkin. Kuunteleppa tämä http://www.youtube.com/watch?v=_xkOIqemtVI .

Summa summarum kaikille akkuja ladanneille, energiaa kevään viimeisiin opintosuorituksiin.

-K-

Opinnäytetyö mielessä

Nyt on sitten opinnäytetyösuunnitelma esitelty posterin avulla ja itse suunnitelma pitäisi palauttaa viikon loppuun mennessä. Syksyllä kun opiskelut alkoivat oli opinnäytetyö vasta "jossain tulevaisuudessa", mutta aika menee kuin siivillä ja tulevaisuus tuli vastaan nopeammin kuin uskoinkaan.

Sitähän sanotaan että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, mutta jotenkin se vaan ei tunnu siltä tämän opinnäytetyön kohdalla. Vaikka työmäärä välillä etukäteen ahdistaa niin se on vaan käärittävä hihat ja ruvettava hommiin. Onneksi opinnäytetyö tähtää oman organisaationi kehittämiseen niin tukea ei varmasti tule puuttumaan.

Ei siis tarvitse miettiä kesälomasuunnitelmia, tässä riittää puuhaa ihan koko kesäksi. Eikä se vielä siihenkään lopu. Toki välillä täytyy myös levätä ja nauttia vaan kesästä. Onneksi aurinko aina mukavasti piristää, sen on nyt jo huomannut tässä viimeisen viikon aikana.

Kesää odottamassa Sanna K

Kevät keikkuen tulevi....

Taas hieman lipsahti tämä blogikirjoittelu, mutta kun vaan tuppaa olemaan niin kiirus.Paljon on opiskelurintamalla tapahtunut ja eteenpäin mennään hitaasti, mutta varmasti.Välillä on ollut oikein tuskan hiki, kun katsoo almanakkaa ja deadlinet lähestyvät uhkaavasti. Miten sitä onkin kevääksi kertynyt niin paljon hommia, valinnaisainekurssit tietenkin hieman lisäävät vielä normaalia kuormaa, mutta niistäkin taidetaan selvitä.

Ryhmän kanssa käytiin vähän valamassa uskoa itseemme ja toisiimme ryhmäcoachingissa viime viikonloppuna. Tosi mukavaa oli nähdä pitkästä aikaa ihan livenä, kun muutoin on treffattu vain skypessä. Coachimme Jorman palaute työskentelytavoistamme ja ryhmän yhteishengestä oli mairittelevaa kuultavaa ja vahvisti uskoamme tulevaan. Saimme puida oikein urakalla ryhmämme toimintaa ja toimintatapoja sekä miettimään tulevaa. Hieman ehkä joudumme mukaavuusaluitamme muokkaamaa syksyllä, mutta haasteet otetaan vastaan....

Aurinkokin on pikkuhiljaa ilmestynyt pilvien takaa ja sehän tarkoittaa sitä, että päivät pitenevät ja kevät sekä jossain vaiheessa kesäkin sieltä putkahtaa. Vielä ei ole varaa laiskotella, vaan päinvastoin nyt on piiskattava itsensä vielä jaksamaan muutamat kurssit loppuun, mutta joskus tulevaisuudessa tämäkin ajanjakso elämässä on ruusuisena muistoissa ja sitä osaa nauttia opiskelun saavutuksista. Nyt on vielä syytä olla tehokas jonkin aikaa!




Kevättä rinnassa Tessalla

Kevättä rinnassa, aurinkoa mielessä

Etelä-Suomessa on jo lumet alkanut sulamaan ja päivän pitenemisen huomaa jo selvästi. Opiskeluintoa on viime aikoina myös ollut roppakaupalla ja opiskeltavaakin riittävästi. Huolimatta kaikesta kiireestä ja härdellistä on kouluasioista ryhmänä ja yksilöinä selvitty. Yhteisellä päätöksellä ja periksiantamattomuudella on siis pötkitty pitkälle.

Elämme omassa tekemisessämme kiireisiä aikoja ja aikarajat lähenevät kovaa vauhtia. Nyt on viimeistään aika panostaa vielä syksyä enemmän opintoihin ja niiden suorittamiseen. En uskonutkaan, että aikuisopiskelu olisi helppoa. Synkästä alkutekstistä/maalailusta huolimatta "meisinki" on hyvä ja pienellä pysähtymisellä kirjoittaen blogia, tuli hymy huulille. Elämän pienistä asioistahan suuretkin asiat ovat lähtöisin.

Kiitos ja kumarrus

K

Oman elämäni strategia

Strategiajohtamista opiskellessa on tullut mieleen, että samoja oppeja kannattaisi soveltaa omaankin elämään. Prosessi kannattaa aloittaa nykytilan kartoituksella ja tehdä vaikka swot-analyysi. Mitkä ovat nykyisen elämäni vahvuudet ja heikkoudet sekä mahdollisuudet ja uhat.

Sen jälkeen voisi luoda vision, esimerkiksi viiden vuoden päähän. Missä haluan olla ihmissuhteiden, työn, harrastusten ym. suhteen. Ehkä olisi syytä miettiä myös arvoja. Meillä jokaisellahan on arvot, mutta me emme välttämättä tiedosta niitä jos emme ajattele asiaa. Elämäntehtävän eli mission pohtiminen voi sitten olla jo hieman haastavampaa.

Kun tiedän missä haluan olla viiden vuoden päästä, mietin keinot miten sinne pääsisin eli luon itselleni strategian. Strategiaa luodessa pidän mielessä arvot ja mission. Strategia pitää sitten aktiivisesti viedä käytäntöön, muutenhan siitä ei ole mitään hyötyä. Koska elämä ei kuitenkaan aina mene niinkuin on suunniteltu, pitää strategiaa välillä päivittää. Tasaisin väliajoin on syytä muutenkin tarkastella, että ollaanko menossa siihen suuntaan kun ollaan haluttu.

Ja kuinka ollakaan, hyvän suunnittelun avulla viiden vuoden päästä voin olla siellä missä haluan. Tai voi olla että visioni on jo matkalla muuttunut ja olen matkalla kohti uusia haasteita. Joka tapauksessa suunnittelu kannattaa.

Joten nyt vaan kaikki luomaan oman elämän strategiaa!

Strategiaa luomassa Sanna K
 

Valmentaja vai johtaja?

Tässä on tullut käytyä jos jonkinmoista johtajuuskurssia. Ryhmätöissä on tehty skenaarioita, visioita, strategioita ja vaikka mitä. Mitä enemmän kursseja on takanapäin, sen enemmän huomaa, kuinka nämä samat asiat toistuvat eri kursseissa, hieman eri näkökannoilta. Opinnäytetyön kasaaminenkin alkaa jo olla vauhdissa ja senkin puitteissa on kotiin kantautunut kirjastosta pino strategiaan liittyviä kirjoja. (Koskahan ne kaikki ehtii oikein lukemaan...?)

Tällä viikolla olin kuuntelemassa erään yrityksen johtajien esitystä heidän toimintamallistaan. Yritys on useasti palkittu parhaana työpaikkana ja esityksen perusteella en yhtään ihmettele. Siellä tunnuttiin aidosti arvostavan työntekijöitä ja kiinnitettiin huomiota pääasiassa tuloksiin, eikä siihen onko työntekijä paikalla kahdeksasta neljään. Samalla keskustelin vieruskaverini kanssa siitä, että näin se pitäisi ollakin. Nykyajan johtajuudessa pitäisikin ehkä ennemmin puhua valmentajasta. Näkisin johtajuuden olevan vähän kuin jääkiekkojoukkueen toiminta. Joukkueeseen on kasattu useita omalla alallaan hyviä ihmisiä, jotka osaavat hoitaa oman pestinsä eikä valmentajan tarvitse joka hetki huohottaa niskassa kertomassa mitä pitää tehdä. Hänen roolinsa on ohjata, tukea ja kannustaa sekä katsoa, että paletti pysyy kasassa ja päästään tavoitteeseen. Pelaajia kohtaan on oltava luottamusta, mutta viime kädessä jokainen pelaaja tekee omat ratkaisunsa. Kaikilla on kuitenkin yhteinen visio, samat arvot ja strategiakin on mietittynä. Loppujen lopuksi voisi jääkiekkojoukkue olla yritys, koska paljon samoja piirteitä löytyy.

Joten....pitäisiköhän sitä muuttaa toimitusjohtajan titteli päävalmentajaksi???

-Pomottelutunnelmissa Tessa-