Tämän kevään viimeinen kurssi on alkanut ja onneksi opettajamme tunsi sympatiaa meitä koko lukuvuoden ahertaneita kohtaan ja tämän kertainen ryhmätehtävämme ei ollut ihan niin työläs ja massiivinen kuin mihin olemme tottuneet tässä tähän asti.
Sehän ei tietenkään tarkoita, että lepäisimme kesän aurinkoa otellen ja huolettomina kuin taivaan linnut - ehei - ainakin itselläni työt opiskelun puitteissa jatkuvat kesänkin läpi, sillä opinnäytetyön teko on hyvässä vauhdissa ja into vielä ainakin piukassa (saa nähdä syyskuussa, mikä on tilanne). Aika on mennyt kyllä vauhdilla ja ehkäpä pikkuhiljaa jo aika kuultaa muistot eli kaikesta on selvitty kunnialla ja paljon on tullut uutta oppia... eikä se nyt sittenkään niin kamalaa ole ollut. Päinvastoin antoisaa aikaahan tämä on ollut ja tulee vielä olemaan.
Opinnäytetyön kyllä aion silti heittää mielestäni edes pariksi viikoksi ja lähteä lepuuttamaan kuormittuneita aivosolujani Längelmänveden armaisille aalloille, kun talven aikana ostettu uusi vene saapuu talvisäilytyksestä kotikonnuille parin viikon päästä. Sitä hetkeä odottelen innolla!
Se pulppuaa purona puitten alla
se livertää leivona taivahalla.
Se sinkoaa silmiini säihkyvän säteen
se kasvattaa kukkasen kulkijan käteen.
Se laineena laulaa, se käkenä kukkuu,
se itkee ja nauraa, valvoo ja nukkuu.
Se utuisen unelman onnesta antaa
se lempeä lupaa, se kaihoa kantaa!
-Annikki Kujala-
Kevättä rinnassa Tessalla
