Valmentaja vai johtaja?

Tässä on tullut käytyä jos jonkinmoista johtajuuskurssia. Ryhmätöissä on tehty skenaarioita, visioita, strategioita ja vaikka mitä. Mitä enemmän kursseja on takanapäin, sen enemmän huomaa, kuinka nämä samat asiat toistuvat eri kursseissa, hieman eri näkökannoilta. Opinnäytetyön kasaaminenkin alkaa jo olla vauhdissa ja senkin puitteissa on kotiin kantautunut kirjastosta pino strategiaan liittyviä kirjoja. (Koskahan ne kaikki ehtii oikein lukemaan...?)

Tällä viikolla olin kuuntelemassa erään yrityksen johtajien esitystä heidän toimintamallistaan. Yritys on useasti palkittu parhaana työpaikkana ja esityksen perusteella en yhtään ihmettele. Siellä tunnuttiin aidosti arvostavan työntekijöitä ja kiinnitettiin huomiota pääasiassa tuloksiin, eikä siihen onko työntekijä paikalla kahdeksasta neljään. Samalla keskustelin vieruskaverini kanssa siitä, että näin se pitäisi ollakin. Nykyajan johtajuudessa pitäisikin ehkä ennemmin puhua valmentajasta. Näkisin johtajuuden olevan vähän kuin jääkiekkojoukkueen toiminta. Joukkueeseen on kasattu useita omalla alallaan hyviä ihmisiä, jotka osaavat hoitaa oman pestinsä eikä valmentajan tarvitse joka hetki huohottaa niskassa kertomassa mitä pitää tehdä. Hänen roolinsa on ohjata, tukea ja kannustaa sekä katsoa, että paletti pysyy kasassa ja päästään tavoitteeseen. Pelaajia kohtaan on oltava luottamusta, mutta viime kädessä jokainen pelaaja tekee omat ratkaisunsa. Kaikilla on kuitenkin yhteinen visio, samat arvot ja strategiakin on mietittynä. Loppujen lopuksi voisi jääkiekkojoukkue olla yritys, koska paljon samoja piirteitä löytyy.

Joten....pitäisiköhän sitä muuttaa toimitusjohtajan titteli päävalmentajaksi???

-Pomottelutunnelmissa Tessa-